Selitysvideoista pelinkehittäjän silmin

Jaakko Maaniemi

Mutustelin viimeksi selitysvideoita ja niiden tekemistä toimittajataustani näkökulmasta. Yhtymäkohtia riitti, onhan kyse viestinnästä. Yhtymäkohdat pelinkehittäjän taustaani eivät ole yhtä ilmeisiä, mutta sitäkin kiinnostavampia.

 

Katsojan kannalta tärkein samankaltaisuus on tietty kiihkeys. Selitysvideo on tiivistä ja napakkaa tavaraa, jota katsotaan tiukasti. Siihen keskitytään, aivot havahtuvat hereille. Hei, tässä tulee nyt asiaa, tarkkana siellä! Näin käy myös pelatessa. Kun alkaa tapahtua, huomio kiinnittyy ruutuun. On pakko, tai homma menee ohi. Keskittyminen tulee kuitenkin luonnostaan, kuin itsestään, eikä sitä tarvitse pinnistellä.

Kun minuutin videolle tiivistetään perinteisen logistiikkakonseptin muuntaminen nykyaikaiseksi ja fiksuksi toimitusketjuksi älyn avulla, on luvassa melkoista tykitystä. Teimme yhdessä CUDEn kanssa selitysvideon pientuottajille soveltuvasta logistiikkamallista.

Toisaalta selitysvideoon tarrautunut huomio kyllä uuvuttaa aivot jossain vaiheessa, minkä huomaa asiaa pursuavan videon keston noustessa kohti kahta minuuttia. Mitä raskaampi asiasisältö, sitä tärkeämpää se on paloitella moneksi lyhyeksi videoksi yhden monoliitin sijaan. Sama nähdään peleissä. Rytmitys on tärkeää, ja pelaajalle on annettava sopivasti hengähdystaukoja. Tiukassa toimintapelissä tauot voivat toki olla sekuntien osien luokkaa, mutta niiden aivoja pommittava “tietosisältö” on luonteeltaan toistuvaa – taas tulee viisi hakeutuvaa ohjusta! – eikä älyllistä pureskelua vaativaa kuten vaikkapa ikäihmisten kokeman yksinäisyyden monimuotoisuus ja lievityskeinot. Siitäkin aiheesta olen tehnyt viime aikoina selitysvideoita.

 

Huomion kiinnittämisestä on lyhyt matka oppimiseen. Yhtenä pelien koukuttavuustekijänä pidetään oppimista. Teorian mukaan oppimisesta seuraava tyydytyksen tunne johtuu evoluutiosta, sillä uuden oppiminen on ihmisen tärkeimpiä selviytymiskeinoja. Asiaan liittyy jopa arkinen termi, ahaa-elämys. Se hieno tunne, kun palaset loksahtavat aivoissa paikalleen ja syntyy oivallus “No nyt minä tajusin!”. Ahaa-elämys on päällimmäisiä selitysvideon tavoitteita, ja usein sen saavuttaminen onnistuukin. Peleissä oppiminen näkyy selkeästi pelaajan painiskellessa jonkin haasteen parissa sinnikkäästi uudestaan ja uudestaan, kunnes lopulta onnistuu sen selvittämisessä. Kivaltahan se tuntuu, ja jää mieleen!

 

Selitysvideoiden ja pelien tekemisen yhtymäkohtia löytyy myös tekemisestä. Iterointi, eli ideoiden ja toteutustenkin jalostaminen askel askeleelta paremmaksi on molempien keskiössä. Olipa tekijät kuinka fiksuja ja osaavia tahansa, ei parhaat ideat synny valmiina. Niitä kehitellään, työstetään, pallotellaan ja nukutaan yön yli. Videotiivisteen normaali kuuden viikon läpivientiaika projektille on mitoitettu juuri siten, että asioita ehditään iteroida, mutta ei märehtiä ylenmääräisesti.

 

Korona-vuonna 2020 ei voi olla mainitsematta etätyöskentelyn vaikutusta, ja kokemukseni mukaan itse työskentely on häiriintynyt varsin vähän. Selitysvideoiden tekeminen on yhtä siistiä sisätyötä kuin pelinkehityskin, joten pääpiirteissään arki rullaa lähes entiseen tapaan. Fasilitoidut asiakastapaamiset sujuvat sovellettuna verkon yli, ja animaattorin tietokone putkauttaa videon ulos yhtä hyvin mökillä kuin toimistollakin. Ihan kuivin jaloin ei kuitenkaan olla selvitty. Elokuvallisten tuotantojen kuvauspäiviin on tullut viiveitä ja liike-elämän myllerrys ymmärrettävästi ravistelee asiakkaita, osaa tosin selitysvideolla viestimisen suuntaan.

Jaakko Maaniemi

Projektinvetäjä ja digimarkkinoinnista vastaava

Jaakko tunnetaan Videotiivisteellä erityisesti osuvasta kritiikistään, terävästä huumoristaan ja spontaanista siistien pelivideoiden jakamisesta työkanaville.